Ensimmäisessä osassa nähtiin, kuinka suvun kantaisä nai Miinan ja perusti tämän kanssa perheen. Nyt jatketaan suvun tarinaa ja luvassa on juhlan aiheita mutta sen sekaan mahtuu myös odottamatonta surua..

Pian Miina pääsikin uransa huipulle ja siitä lähtien saivat perhe (ja naapurit) kuunnella joka-aamuista helikopterin pärinää.

Rasmus menestyi koulussa hyvin ja toi kotiin pelkkiä kymppejä.
"Isä, onko tuo aivan välttämätöntä?"
"Ole hiljaa, poikani, ja keskity hurmaav- tai siis humahtaneen opettajasi määräämiin läksyihin."
Nyt olen hyvä isä, David ajatteli.

Miina sai kokea toisen yllätyksen, kun hänen mahansa pompahti illalla toisen kerran. Perhe saisi siis pian uuden vauvan!

Miinan toinen raskaus oli vaikeampi. Hän pyörtyili ja oksenteli jatkuvasti, sekä nälkä tippui pohjaa kohti hälyttävän nopeasti. Onneksi se oli pian ohi ja synnytys käynnistyi tällä kertaa talon pihalla. Paikalle ehti vain eräs Miinan rakastetuista. Alpertti ei oikein hallinnut tilannetta, hän säikähteli usein..

Pian ehti isäkin paikalle tervehtimään pikkuista tyttövauvaa. Naimaksi nimetty tyttönen peri äidiltään ruskean tukan ja isältään ihonvärin sekä ruskeat silmät.

Työtä varten oli kerättävä runsaasti taitopisteitä, joten Miina turvautui hädän hetkellä kepulikonsteihin. En kyllä ymmärrä miksei tuo vekotin tuo lainkaan taitopisteitä, vaikka Miinalla olikin platinataso.

Rasmuksen koulu oli hyvällä mallilla, poika työskenteli koulunsa ohella lainvalvontauralla ja koki ensisuudelmansa Sirkun kanssa. Hänen teiniajastaan ei ole kamalasti kuvia.

Päiviksi kaikkien ollessa töissä tai niin väsyneitä, kutsuttiin Naimaa kaitsimaan tämä ystävällinen naishenkilö, joka oli lastenhoitajaksi huippuluokkaa. Hän hoiti vauvaa ja siivosikin koko talon. Ei tarvittu sisäkköä tähän taloon, kun sen sai samaan pakettiin lapsitantan kanssa.

Sitten vietettiin perheen kuopuksen synttäreitä. Pikkuneiti sai kivat pikku juhlat perheen kesken ja isoveli sai avustaa kasvamisessa.

Anteeksi Naima, mutta tuo nenä pudotti sinut perijänpaikalta. Oli siis aika etsiskellä Rasmukselle sopiva vaimokanditaatti. Ja unohdin taas ottaa ne luonnepisteet, ärh!

Tässä on Doris, perheen laskujentuoja sekä Davidin vanha ystävä (kuva on siis jo alkupäästä). Meinasin häntä ensiksi Davidille, mutta Rasmukselle hän sopii paremmin.

Tätä en tosin kuvitellut näiden kahden välille. No jaa, muuttaapa Doris helpommin taloon. Täytyy vain katsoa miten käy :)

Sitten oli Davidin aika vanheta. Hän säilyi mielestäni ihan hyvin. Rasmus näyttääkin ihan nuorelta Davidilta, hyvä juttu!

Doriksen oli siis aika muuttaa taloon ja Rasmuksen oli aika tutustua tulevaan vaimoonsa.
"Öh hei, sinä... postityttö", aloitti Rasmus epävarmasti. Doris ei osannut muuta kuin tuijottaa.
"Nimeni on Doris."
"Selvä, Donna", Rasmus hymyili ja aloitti taatusti tylsän keskustelun taikaesineistä. Tuolla pojalla on vielä paljon opittavaa...

Miina vanheni arvokkaasti, mutta rupsahti siinä sivussa pahasti. Miina oli uransa huipulla ja myös David pääsi huipulle ansaiten samalla tiedeuran urapalkinnon.

Myös Miina päätti tutustua tulevaan miniäänsä paremmin ja rupatteli tämän kanssa pitkät tovit ullakkohuoneistossa, jonka perhe rakensi tilapäisesti Dorikselle. Kaikesta yrityksestä huolimatta, jäi David kiinni syrjähypystä ja Miinan välit Dorikseen laskivat entisestään. Toivottavasti tämä neiti ei jää ilman perintöä..

Sitten sattui perheen ensimmäinen surutapaus. Jo lapseksi kasvanut Naima kuoli keskeneräiseen uima-altaaseen. Varsinkin Rasmus otti tämän erittäin vakavasti ja oli pitkän aikaa hyvin masentunut.

Pikkusiskon poismenon jälkeen tapahtui kuitenkin jotain hyvääkin. Rasmuksen jutellessa naapurin Åsalle hän pyörähti ja kasvoi aikuiseksi! Komeaa jälkeä.

Niinpä Rasmus (joka näyttää pelottavasti isänsä kaksoisolennolta) tarttui tilaisuuteensa ja kosi Dorista. Harmi että Doriskin on romantiikkatavoitteinen. Rasmuksella tavoitehan oli suosio, eikä toista romantiikkaplatinahautaa tarvita - aion nimittäin sen Miinalta napsaista.

Miinan yksi suurimmista toiveista oli hankkia viisi rakasta yhtä aikaa. Nyt hänellä on jo neljä ja yksi niistä (kuvassa) muutti taloon. Tämäkin kuva on Miinan nuoruusajoilta, sillä minulla ei ole korjaajasta muita kuvia. Taavi muutti taloon ja myöhemmin hän kuoli nälkään.

Pari vietti myös pienet hääjuhlat suvun kesken. Nyyh, miksi tuo Doriksen sukunimi piti tulla? Kyllä se Forsberg olisi ollut parempi. Sanon heitä kuitenkin Granteiksi..

David kuntoili ahkerasti ja pian hänellä olikin kunto erittäin hyvä. Hän oli ansainnut myös siivouksen, logiikan ja ruoanlaiton taitopisteet.

Hääyön jälkeen Doris tunsi itsensä hieman huonovointiseksi. Olisiko hän raskaana? Nämä ajatukset synkkinä mielessään Doris suuntasi shakkipöydän ääreen. Hän ehti pelata vain kymmenisen minuuttia, kunnes hänen mahansa jo kasvoi.

Kolmas osa ilmestyy viimeistään kahden viikon kuluttua. Tarinaa saa kommentoida :D

Aloitin sitten oman legacyni uudelleen (toinen loppui kesken kun muutin perheeni vahingossa pois) ja tällä kertaa on minulle jo pisteitäkin kertynyt.. :) Itse tarina on hieman jäljessä legacyani, joka menee kolmannessa sukupolvessa. Kuvia en muistanut nappailla paljoa, myös luonnepisteet unohdin ensimmäiseen ja toiseen osaan kerätä muistiin. - Ja ai niin, pistän ensiksi ensimmäisen osan ja kysyn sitten pistänkö jatkoa. Olen uusi Vuodatuksen käyttäjä joten.. Ja vielä; en pysty pelata Sims2:sta kovin usein, joten jatkossa voi vähän kestää uusien osien tulo. Mutta nyt, jos jaksoit tämän lukea, päästään itse tarinaan!



Suvun kantaisä on David Grant, tietotavoitteinen tummahipiäinen mies. Hän oli horoskoopiltaan muistaakseni oinas, luonnepisteet unohdin ottaa. Hän on kuitenkin erittäin toimelias, kiltti ja siisti.



No, eipä aikaakaan kun David kyhäsi itselleen pienen, mutta sentään kodiksi kutsuttavan pikkutalon. Talossa ei ollut lattioita eikä maaleja ja huoneitakin oli vessan lisäksi vain yksi, mutta hänellä oli sentään katto päänpäällä ja hyvä niin. David aloitti työnsä tiedeuralla.



Pian paikalle ilmestyikin Davidia tapaamaan joukko uusia towniesimejä. Mm. Sirkku-niminen neitokainen, jonka kanssa David ei tullut kovin hyvin toimeen. Halusin kuitenkin yrittää, mutta mies iski silmänsä Miina Forsbergiin.. Niinpä annoin hänen Miinan leveästä nenästä huolimatta hieman flirttailla. (Toivottavasti tuo nenä ei kovin helposti periydy!)



Eikä aikaakaan kun Miina jo muutti taloon. Hän on romantiikkatavoitteinen härkä ja bisnesuralla - ja mikä parasta, hänellä oli melkein kaikki taitopisteet kasassa ja toi kuusi perheystävää! Rahaa tuli myös noin 9000 simeleonia.



Onneksi David tuli Miinan kanssa hyvin toimeen. He pelasivat mielellään shakkia keskenään ja kertyihän siinä samalla mukavasti logiikkaakin, mikä oli Davidin työssä tärkeä taito.



Niinpä pari pääsi tähän tilanteeseen. Höm, vessakosinta. Miina tietysti umpirakastuneena suostui ennen kuin ehti romantiikkasiminä perääntyä. Samalla pari vaihtoi myös avioliiton merkiksi uudet sormukset ja Miinan sukunimi vaihtui Grantiksi.



Eräänä kauniina aamuna, Miina juoksi kesken ruoanlaiton vessaan tutustumaan paremmin herra wc-pönttöön. Oliko ehkäisy unohtunut hääyönä?



Nämä kysymykset päässä pyörien Miina jatkoi ruoanlaittoaan urhoollisesti, vaikka veitsi käväisikin tärisevissä käsissä turhan usein. Miina oli romanttiikkasim, ei mikään perhekeskeinen kukkamekkotantta!



Miinan harmiksi (mutta minun onnekseni) hän oli oikeassa. Heti kun Miina pääsi suihkusta äkillisen köyhtymisen jälkeen, maha pompahti ja kireät vaatteet vaihtuivat epämukaviin ja -muodikkaisiin äitiyskuteisiin. Koitahan tottua!



Miinan lyhyt raskausaika meni hyvin, hän ei juurikaan pyörtyillyt eikä oksennellut. David yritti hätääntyneenä auttaa vaimoaan, joka ei ollut edes sairaalaan ehtinyt...



Synnytys päättyi kuitenkin hymyssä suin, kun maailmaan putkahti terve poikavauva Rasmus. Rasmus peri isältään mustan hiuskuontalon ja myöskin isältään ruskeat silmät. Ihonväri on äidiltä kotoisin. Mutta mitä ihmettä! Miksi Rasmuksen sukunimi oli Forsberg, vaikka vanhemmat olivat jo naimisissa?





Pikkumiehen kasvaessa yhä isommaksi ja tilaa viedäkseen, oli vanhempien aherrettava töissä ja hankittava ylennyksiä. Miinan ollessa äitiyslomalla hän keräsikin kaikki vaadittavat taitopisteet, joita seuraavaan ylennykseen tarvittiin.



Ollakseen romantiikkatavoitteinen, huolehti Miina esikoisestaan hyvin. Hän vaihtoi Rasmuksen vaipat, helli ja syötti tätä. Edes uusille romansseille ei löytynyt niin paljoa aikaa kuin tälle pikkuiselle.

Näin se aika kuitenkin rientää ja Rasmuksen oli aika kasvaa vaavista taaperoksi. Isä sai avustaa hieman kasvamisessa, kun Rasmusta kiinnosti enemmän ympärillään oleva maailma kuin kynttilöiden puhallus.



Jotta elämässä pärjäisi hyvin, täytyy osata sen lyhyet aakkoset. Miina opetti pojalleen nämäkin taidot, kun David ahersi päivät töissä ja illat tee-se-itse oppaita kuluttaen.

Rasmus oli jo iso poika, joten oli saatava hänet isänsä toiveesta yksityiskouluun. Miina ei pitänyt oikein Visan ilmeestä, kuinka mies aina katseli tuo pervo ilme kasvoillaan hänen peräänsä.. Valitan, Miina, mutta sinulla on eniten karismaa.



Ja niin Rasmus aloitti ensimmäisen koulupäivänsä yksityiskoulun oppilaana. Oli syytäkin lähteä koulubussiin suu korvissa.



Rasmus oli hyvin taitava lapsi. Muutamassa päivässä oli kasassa melkein kaikki luovuus-, ruoanlaitto-, mekaniikka- ja siivouspisteet. Joka päivä kun koulun jälkeen Rasmus kaipasi huvitusta, hän ryntäsi pianon ääreen ällistyttämään vanhempansa soittotaidoillaan.



Rasmus juoksi halaamaan isäänsä kun tämä saapui töistä kotiin.

David kuitenkin ryntäsi peittelemään poikansa aina kun saapui töistä kotiin, vaikka olikin kiireinen mies.



Hä, taasko synttärit? Kyllä vain, Rasmuksesta kasvoi jo teini! Kyllä vanhemmat saivat olla hänestä ylpeitä!



Tästä pojasta kasvoi todella komea nuorukainen. Tavoitteeksi noppa arpoi suosion. Ilmiselvää perijäainesta!



Vielä samana iltana Miina tunsi olonsa huonoksi. Olisiko hän jälleen raskaana? Se selviää seuraavassa osassa. Sitten katsotaan oliko Miina oikeassa ja miten Rasmuksen teiniaika sujui.